Nimeni on Maria Peltoniemi ja toivotan teidät tervetulleiksi tutustumaan järjestäjän työhön Naantalin Emma Teatterissa.
Työstämme parhaillaan kesäkomediaa nimeltään Love me Tinder. Ensi-ilta häämöttää jo nurkan takana ja hommaa riittää vielä vähän. Näytelmä on näiden viiden harjoitusviikon aikana löytänyt muotonsa ja nyt on loppuviilauksien aika. Kerron tässä tekstissä hieman siitä, miten oma työpäiväni rakentuu. Tässä teille siis pieni kurkistus treffikomedian kulisseihin!
Olen työskennellyt Turun Kaupunginteatterissa kuiskaaja-näyttämöjärjestäjänä nyt neljän vuoden ajan. Tämä on neljäs kesäni järjestäjänä Emma Teatterissa, mutta Kailon saarella olen viettänyt yhteensä kymmenen kesää. Saaren salaisuudet ovat tulleet hyvinkin tutuksi alun perin muumien matkassa. Siinä missä Muumimaailmassa riittää hahmoja joka lähtöön, niin Emma Teatteri ja Love me Tinder -esitys pyörii suhteellisen pienellä porukalla. Neljän näyttelijän lisäksi lavan takana häärää yksi maskeeraaja, kaksi näyttämömiestä, yksi tekniikka-ajaja sekä minä järjestäjä-tarpeistonhoitajana.
Tämän kesän esityksessä Love me Tinder pääsette sukeltamaan rakkauden maailmaan. Oppaananne toimii itse Amor, seuranaan 92 hahmon kavalkadi. Näytelmän aikana näette kohtauksia mitä hulvattomimmilta ja erikoisemmilta treffeiltä. Jokainen joka on ollut joskus treffeillä tietää, ettei kaikki aina mene niin kuin siinä suomenruotsalaisessa lifestyle-ohjelmassa. Jännitys, elämäntilanne tai kropan toiminta saattavat muuttaa hyvinkin lupaavan tilanteen täydelliseksi katastrofiksi.
Tavallinen työpäiväni alkaa kahvinkeitolla. Kahvi on hyvin olennainen osa teatterin tekemistä. Voisi jopa sanoa, että teatteri pyörii kahvilla, joten tehtävä on hyvin vastuullinen ja tärkeä. Kahvin keittämisen jälkeen aloitan vaatteiden ja tarpeistojen lataamisen, eli paikalleen laittamisen. Vastuullani on kahden näyttelijän vaatteet sekä kymmeniä tarpeiston osia aina teltasta kännyköiden, kaukosäätimien ja astioiden kautta kondomeihin ja viikatteeseen. Koska Emma Teatterin on niin pieni, ei produktiossamme ole erikseen pukijaa eikä tarpeistonhoitajaa. Eli täällä kaikilla riittää tekemistä myös oman virallisen työtehtävän ulkopuolella. Jokaisella vaatteella, kengällä, peruukilla, lavasteella ja tarpeiston osalla on tarkka paikkansa. Näyttelijöiden hahmovaihdot kestävät lyhyimmillään noin viisi sekuntia, joten jokainen väärinpäin oleva hiha tai kadonnut kenkä myöhästyttää näytelmän harjoiteltua rytmiä.
Kun kaikki ovat saapuneet Kailon saareen ja hörpänneet kahvinsa, harjoitus alkaa. Tehtävänäni on valvoa, että kaikki saapuvat paikalle ja tietävät mitä tehdään seuraavaksi. Päivän aikana katson, että pidämme kiinni harjoitusaikataulusta ja autan ohjaajaa suunnittelemaan seuraavan viikon harjoitusaikataulun sisältöä. Lisäksi autan työryhmäläisiä, jos heillä on ongelmia tai jos joku sairastuu, ohjaan hänet avun luo. Järjestäjä on siis samaan aikaan kello, moniottelija sekä ongelmanratkaisija.
Harjoiteltavien kohtausten aikana teen ns. ”iskuja” joilla tarkoitetaan erinäisiä työtehtäviä. Tällaisia voivat olla vaatevaihdot, lavasteiden siirtäminen, tarpeiston oikealle paikalle asettaminen tai lavastepyörön pyörittäminen. Sana ”isku” tulee siitä, että usein nämä asiat tapahtuvat iskulla tietystä repliikistä tai sanasta. Koko ajan on siispä oltava kartalla siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi oma reitti iskusta seuraavaan on opeteltava tarkasti. Lavan takana vaatteet ja lavasteet vaihtuvat ja ihmiset liikkuvat sillä tahdilla, että virheaskelmiin ei ole varaa. Kyse on myös turvallisuudesta, sillä vauhtia riittää ja lavasteet ovat suuria eikä niiden alle kannata jäädä. Yksittäistä kohtausta voidaan yhden harjoituksen aikana tehdä parhaimmillaan viisikin kertaa, niin että teksti sujuu, vaatevaihdot hoituvat nopeasti ja jokainen tietää omat tehtävänsä.
Ohjaajan päätettyä harjoituksen, varmistan, että kaikki tietävät mitä seuraavassa harjoituksessa tehdään ja monelta harjoitus alkaa. Lopuksi vaatteet laitetaan siististi paikoilleen, tarpeistot kerätään pois, termari huuhdellaan, valot sammutetaan ja ovet laitetaan kiinni. Naantali on siitä ihana työympäristö, että oli päivä miten rankka tahansa, niin Kailon saaren taakse laskeva ilta-aurinko saa edelleen, vuosienkin jälkeen, hengen salpautumaan. Viimeiset säteet lämmittävät mukavasti, merituuli puhaltaa, pieninkin stressin poikanen katoaa ja saa olla onnellinen siitä, että pääsee olemaan osa ammattitaitoista, hulvatonta ja ainutlaatuista työyhteisöä.
Tervetuloa Naantaliin ja Emma Teatteriin! Treffeillä tavataan!
TIETOA KIRJOITTAJASTA
Maria Peltoniemi
Näyttämöjärjestäjä, Turun Kaupunginteatteri
Olen työskennellyt Turun Kaupunginteatterissa kuiskaaja-näyttämöjärjestäjänä nyt neljän vuoden ajan. Kailon saari on tullut jo erittäin tutuksi – ei kesää ilman komediaa!
Takaisin artikkeleihin