Näin rakentuu #aitoturkulaine kesäkomedia – kurkistus Heidekenin harjoituksiin

Heideken-työryhmä vietti Kailon saarella viisi viikkoa ja kolme päivää kesäkomediaa valmistaen. Koimme tänä aikana yhteisöllisyyttä, väsymystä, kahviyliannostuksia, onnistumisen hetkiä sekä kaikki kevätsään eri olomuodot. Lopputuloksena syntyi aito turkulainen kesäkomedia, joka viihdyttää katsojia 17.8. asti Emma Teatterissa Naantalin sydämessä.

Ensimmäinen harjoitusviikko

Pääsiäisherkut lepäävät vielä vatsan pohjalla, kun Heidekenin harjoitukset alkavat Naantalissa auringonpaisteen helliessä Kailon saarta. Ensimmäisessä harjoituksessa näytelmän teksti luetaan läpi ja viimeisin roolijako jaetaan kaikille. Helmikuussa on pidetty yksi lukuharjoitus, jossa työryhmä on lukenut yhdessä tekstin läpi ja jonka jälkeen on tehty vielä käsikirjoitukseen muutoksia. Nauru raikaa ja tunnelma on odottavan latautunut. Aikaa ensi-iltaan on viisi viikkoa ja kolme päivää. Harjoituksia on tänä aikana yhteensä 47. Tämä ei ole ajallisesti paljon, mutta kun ammattilaiset ovat asialla, riittää se oikein hyvin.

Teatteri Emmassa koko kesän näytöksiä pyörittävät neljä näyttelijää, kaksi näyttämömiestä, järjestäjä-tarpeistonhoitaja (minä), maskeeraaja, pukija sekä tekniikka-ajaja, joka hoitaa sekä äänet että valot. Harjoituskaudella mukana olivat heidän lisäkseen myös ohjaaja, pukusuunnittelija, äänisuunnittelija, naamioinnin suunnittelija, lavastaja, valosuunnittelija, kuiskaaja sekä näytelmän kaksi käsikirjoittajaa.

Tämä on itselleni viides vuosi Teatteri Emmassa, joten paikka, ihmiset ja prosessi alkavat olla tuttuja. Tänä vuonna mukana on myös uusia kasvoja, niin lavalla kuin lavan takanakin. Uudet ihmiset ovat aina virkistävä asia, jotta emme kangistu kaavoihin, vaan saamme uutta intoa ja näkemystä harjoituksiin.

Kun ohjaaja puhuu, muut kuuntelevat.

Toinen harjoitusviikko

Alkukevään lämpö alkaa hävitä. Vapun jälkeen nautimme lumisateista ja elohopea hipoo nollaa. Pilkkihaalarit ja toppavaatteet kaivetaan esiin. Näytelmä alkaa löytää muotoaan ja kaikki kohtaukset on nyt käyty läpi. Uusia ideoita syntyy joka päivä ja joitain ideoita lentää roskakoriin. Päivät ovat pitkiä. Osa näyttelijöistä ja tekniikasta harjoittelevat päivisin Heidekenia ja pyörittävät illat Turun Kaupunginteatterin muita näytöksiä, kuten Näytelmä joka menee pieleen ja Komisario Palmun erehdys. Tässä vaiheessa muiden näytösten takia on vielä ”pitkiä harjoituksia” eli aloitamme Naantalissa klo 10 ja lopetamme klo 16.

Ohjaajamme Pentti ”Bona” Kotkaniemi on kova tarinamies. Hän kertoo mielellään anekdootteja, muistoja ja sattumuksia vuosiltaan teatterimaailmassa. Tänä vuonna hän on saanut näyttelijöistä juttukavereikseen Hilma Kotkaniemen, Iikka Forssin, Tom Petäjän ja Teemu Aromaan. Heistä kolme viimeisintä ovat myös keskenään kurssikavereita teatterikorkeakoulun ajoilta. Tästä on helppo päätellä, että juttua riittää ja naurunremakka kaikuu harjoituksissa tasaisin väliajoin.

Taide syntyy joskus pienestä kaaoksesta. Ja munkeista.

Kolmas harjoitusviikko

Päivät muistuttavat toisiaan ja päiväni murmelina-efekti tuntuu vahvasti pääkopassa. Aina ei ole ihan varma, että mikä päivä on kyseessä tai mitä eilen tapahtuikaan. Harjoituskaudet ovat hyvin intensiivisiä ja niihin uppoutuu täysin. Varsinkin Emmassa, kun päivästä menee aikaa myös matkoihin. Ruoka, uni ja työt pyörittävät arkea ja esimerkiksi se, että löytää aikaa pyykinpesuun kotona, on luksusta.

Näyttelijöillä on tällä viikolla puku- ja maskipäivä. Silloin ei ole harjoituksia, vaan teatterilla käydään vielä läpi vaatteita, peruukkeja ja muita maskillisia asioita. Hahmot alkavat löytää lopullista muotoaan. Vielä on kuitenkin vähän matkaa siihen, että hahmot nähdään kokonaisuuksina lavalla.

Neljäs harjoitusviikko

Roolivaatteet ja pukija saapuvat saareen. Lämpöä onneksi riittää ja nopeita vaatteiden vaihtoja on mukavampi harjoitella. Hahmoja on Heidekenissä yli 80, joten vaatteita on kaksi täyttä rekillistä, sekä muutama valtava asukokonaisuus rekkien ulkopuolella. Jotta nopeat vaihdot sujuisivat helpommin, on vaatteita muokattu. Paidoissa on tarranauhaa, kengissä kuminauhat ja joitain vaatteita on ommeltu esimerkiksi takki-paita-kokonaisuuksiksi. Pukijamme Päivi Salenius on toista kesää Emma Teatterissa. Päivin haastattelun pukijan työstä voit lukea myöhemmin blogistamme.

Tässä vaiheessa kaksiosaiset harjoituspäivät yleistyvät. Aamulla harjoittelemme klo 10–14. Sen jälkeen ajamme Turkuun ja palaamme klo 18.00 ja harjoittelemme klo 21.30 asti. Kaksiosainen harjoitustapa on hyvin yleinen teatterissa ja juontaa juurensa siihen, että näyttelijät voivat saman päivän aikana sekä harjoitella uusia näytelmiä että esittää jo pyöriviä näytöksiä ja ehtivät vielä lepäämäänkin siinä välissä.

Näyttelijämme Hilma Kotkaniemi, Iikka Forss, Teemu Aromaa ja Tom Petäjä. Katsomossa ohjaaja Pentti Kotkaniemi sekä pukusuunnittelija Anniina Kuula.

Viides harjoitusviikko

Peruukit ja maskeeraajat saapuvat saareen. Ensimmäinen läpimeno keskiviikkona tehdään ilman yleisöä ja siinä selviää paljon näytelmän kestosta sekä kokonaiskuvasta. Pukija ja maskeeraajat merkkaavat ylös hahmojen vaihtoja, jotka eivät onnistu. Niihin kohtiin on keksittävä joko lisää tekstiä lavalle tai jokin muu helpotus itse vaihtoon. Yleensä repliikkiä muutetaan, vaatetta muokataan tai vaihto siirretään lavan takana helpompaan kohtaan. Nopeat lavastevaihdot etenevät ja kaksi näyttämömiestä rakentaa omaa koreografiaansa lavasteiden kanssa. Emma Teatteri on lavastuksellisesti hyvin haastava tila. Se on ahdas ja matala sekä neliömääräisesti todella pieni. Lavastuksen pyöritys siellä vaatii paljon ajatustyötä, sillä Heidekenin lisäksi siellä säilytetään myös kahden muumi-näytelmän lavastuksia.

Torstaina toisessa läpimenossa on jo ensimmäinen koeyleisö. Aletaan nopeasti huomata mikä toimii ja mikä ei. Mihin yleisö reagoi ja mihin ei. Päivisin harjoituksissa hiotaan kohtauksia ja vaihtoja. Sataa ja on kylmä, mutta työtä on vielä jäljellä paljon. Muutama kohtaus poistetaan ja ilmoille heitellään vielä paljon uusia ideoita ja ajatuksia.

Ensi-iltaviikko

Viimeiset harjoitukset, viimeiset tekstilisäykset ja viimeiset viilaukset. Päivää ennen ensi-iltaa kokeillaan vielä vaihtoehtoisia hahmoja. Viimehetken muutokset ovat Emmassa arkipäivää.  Maanantaina on ensimmäinen iso yleisö, kun omaiset saapuvat katsomaan mitä Naantalissa on saatu aikaiseksi. Tiistaina on päivällä viimeinen harjoitus, jossa käydään läpi vielä tarkennuksia ja äänitehosteiden iskuja ja edellisenä päivänä omaisissa tapahtuneita ongelmakohtia. Illalla luvassa on ennakko ja melkein täysi katsomo.

Ensi-ilta saapuu. Teatterin valtaa kupliva tunnelma ja ihmiset potkivat toisiaan. Tämä siis tarkoittaa polvella kevyesti takapuoleen kohdistuvaa hyvän ensi-illan toivotusta muille työryhmäläisille. Taikauskoisesti teatterissa ei saa toivottaa onnea ensi-iltaan. Ja jos joku toivottaa onnea, niin siihen ei saa vastata kiitos. Kaikenlaisia koukeroita kuuluu teatterin maailmaan, mutta juuri ne tavat, uskomukset ja perinteet tekevät teatterista juuri niin mystisen ja taianomaisen paikan kuin se on.

Ensi-ilta lähtee käyntiin. Yleisö hykertelee, naureskelee ja välillä syttyy naurunremakka jota seuraa väliaplodit. Yleisö nauttii ja työryhmä on tyytyväinen työnsä jälkeen. Esityksen jälkeen kilistellään ja kiitellään. Ansaitut ensi-iltajuhlat voivat alkaa. Viiden viikon ja kolmen päivän harjoitusurakka on saatu päätökseen ja lopputuloksena syntyi aito turkulainen kesäkomedia, jota meillä on ilo ja kunnia pyörittää koko kesä mahtavalla ja ammattitaitoisella porukalla.

 

Nii et et sä mittää teatterii lähtis? Tul vaa föli vähä nauttimaa turkulaisuurest meirän kans!

 

TIETOA KIRJOITTAJASTA
Maria Peltoniemi
Näyttämöjärjestäjä, Turun Kaupunginteatteri
Olen työskennellyt Turun Kaupunginteatterissa kuiskaaja-näyttämöjärjestäjänä nyt viiden vuoden ajan. Kailon saari on tullut jo erittäin tutuksi – ei kesää ilman komediaa!